keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Informaatiokatkos

Pakko kirjoittaa tää blogi sittenkin suomeksi, koska mun englanninkielinen sanasto ei yksinkertaisesti riitä kuvailemaan kaikkea. 

Tähän mennessä on ollut ihan huippua kaikkine pienine kummallisuuksineen ja vaistoinkäymisineen! Aloitetaanpa siis siitä illasta, kun viimein saavuttiin Englantiin. Lento vei meidät Birminghamiin, josta suunnistettiin superhalvalla junalla (lippu noin 2 puntaa) Coventryyn. Päästiin juna-asemalta taksilla Priory Streetille ja oltiin Priory Hallin edessä noin yhdeksän aikaan. Priory Hallia kuvasi jotenkin vähän liiankin hyvin se, että sen etuportaille oli tipahtanut jonkun (toivottavasti) punainen tekokynsi.
Hanna soitti jollekin ihmiselle, jonka numeron oli saanut sähköpostiin, joka soitti Priory Hallin security guardille että tulee ohjaamaan meidät oikealle tielle. Jostakin syystä meidän huoneiden avaimet oli laitettu jonnekin, mistä kukaan ei niitä löydetty, niin oltiin ensimmäinen yö väliaikaismajoituksessa G-siivessä. Samassa kämpässä oli kaksi muuta suomalaista (toinen tavattiin samana iltana, toisen suomalaisuus selvisi vasta seuraavana päivänä). Tämä ensimmäiseksi mainittu on ollut ilmeisesti täällä jo pidempään ja osasi kertoa niitä näitä Priory Hallista ja koulusta ylipäätään. 

Väliaikaismajoitushuone oli ihan herttainen, pienehkö ja vaaleanpunainen. Kyllä siellä yön nukkui! Meinasi kyllä tulla vähän kylmä. Hannan huoneessa oli kamala punainen kokolattiamatto, joka oli kulunut suurimmaksi osaksi harmaaksi. Muutenkin koko kerros oli vähän ahdas ja epämääräinen, minkä takia odotettiin vähän kauhulla että millaiset huoneet saataisiin sitten aamulla, kun meille avaimet siihen mennessä luvattiin. Edes meidän adapterit ei menneet seinään. 



Näkymä väliaikaishuoneen ikkunasta

Illalla ei kyllä meinannut päästä nukkumaan, kun ensin juuri ennen nukkumaanmenoa ilmestyi ovelle viereisen huoneen suomalainen selittämään niitä näitä ja heti siitä päästyä security guard, joka halusi tarkistaa oliko se kirjoittanut mun nimen oikein antaessaan meille huoneiden avaimet. Mun kohdalla luki "Kimmeltie Oulu". Joo, ei mennyt ihan oikein... No, asia korjaantui ja siinä sitten pääsi viimein unille!

Aamulla hiippailtiin sitten tavaroiden kanssa respaan ja saatiin avaimet omiin huoneisiin. Varsinaiset huoneet sijaitsee aivan toiselle puolella taloa kuin G-siipi, J-siivessä, ja vieläpä päädyssä jossa on vain neljä huonetta, eli täällä asustelee minä, Hanna, Lisa/Liza ja neljäs ihminen, jota en ole tavannut. Vältytään varmaan pahimmalta bilemelulta, koska osa kämpistä oli käytävillä joissa saattaa olla kahdeksankin huonetta. Tosin tälläkin hetkellä tuolla ulkona huutaa joku. 

Ihana kännykkälaatu. Parempi huone-esittely myöhemmin!

Huone sisältää vesipisteen, säilytystilaa vaatteille, kolme pientä hyllyä, ilmoitustaulun, pöydän ja tuolin, sängyn, yöpöydän ja tuollaisen pehmeämmän tuolin. Tää on aika kiva, vaikka näkymä onkin Coventry Sports and Leisure Centren sammaleiseen kulmaan. Heti ensimmäisenä pääsin vakoilemaan vanhempien leidien liikuntatuntia, kun tuonne yhteen saliin näkee suoraan mun ikkunasta. Illalla siellä harjoiteltiin ilmeisesti johonkin itsepuolustuslajiin liittyen kaatumista. 

Hannan huone on tuossa vastapäätä ja sillä on oma kylppäri! Salakavalasti käytän siis aina sen suihkua, ettei tarvitse tuota yhteistä käyttää. Eipä tuota meidän puolen kylppäriä ja vessaa taida käyttää kukaan muu kuin me neljä tässä asuvaa, mutta on se mukavampi käytellä tuollaista "omaa" kylppäriä. Hanna-raukka joutuu sietämään mun ravaamista siellä! 

Koska yritettiin ensimmäisenä päivänä järjestää asumisjuttuja, metsästää että mistä saadaan Student Cardit (ilman niitä ei saada esimerkiksi ruokaa tai nettitunnuksia), niin missattiin ensimmäinen koulupäivä. Tai tarkoituksena oli, kunnes jotenkin päädyttiin iltapäiväksi luennolle. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin huomata, ettei kummankaan läppärien johdot mene adapteriin, vaikka kaikki muut niihin kyllä sopii. Lähdettiin metsästämään niitä (löytämättä yhtäkään tietokoneisiin viittaavaa liikettä) ja samalla kyselemään Student Cardien perään. Löydettiin kyllä oikea paikka, mutta korttien printteri ei toiminut niin kehottivat tulemaan iltapäivällä uudestaan. Tässä välissä oltiin kunnon suomalaisia ja mentiin tutuimpaan kauppaan mitä löydettiin - Ikeaan. Ostettiin sieltä parit astiat ja ruokailuvälineet, koska se tuli halvemmaksi kuin ostaa koulun kautta Dining Pack (joka sisältää siis näitä astioita mitä ostettiin). Kassalla ihmeteltiin kun Hannalta kysyttiin henkkarit. Kävi ilmi, että Briteissä pitää olla 18-vuotias ostaakseen ruokailuvälineitä (veitsiä?) ja saksia. Ikeassa se raja oli kuitenkin 21. Onneksi ollaan näin vanhoja että voidaan ostaa ruokailuvälineet ihan itse!

Mentiin siis iltapäiväksi Photography-kurssin tunneilla, jossa katseltiin erilaisia videoita (paljon 5Dllä kuvattuja). Paikalliset opiskelijat Kat ja Emma näytti tauolla meille Ellen Terryä (joka on mediapuolen rakennus, vanha elokuvateatteri) sekä TheHubia (jossa on mm. ruokala). Mukavia tyttöjä, ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja ilmeisesti muutaman vuoden meitä nuorempia. Caroline-opettajakin jo mietti että onkohan tuo ihan oikea kurssi meille, kun ollaan kolmannen vuoden opiskelijoita, mutta oon aikamoisen varma että tullaan oppimaan siellä paljon. Tarkoituksena olisi saada kevään aikana tehtyä lyhytelokuva sekä valokuvakirja. Saatiin myös tehtäväksi toteuttaa muiden joululomatehtävä ensi perjantaiksi, eli valokuvata 10 kuvan sarja, joka kertoo tarinan. 

Ihana St. Michael's Cathedral (myös Coventry Cathedral).
Tämä on tuossa ihan vieressä ja sen läpi kävelemällä pääsee kaupoille!

Täällä on tapana (ainakin tällä yhdellä kurssilla) pitää esimerkiksi blogia kaikesta mitä ollaan tunneilla käsitelty ja millaisia tehtäviä on tehty. Pitää tässä laitella siis sellainen itsekin pystyyn, kunhan ehtii. Ilmeisesti opettaja seuraa sitä kautta, että oppilaat oikeasti tekeekin jotain. Ihan hauska systeemi!

Tuntien jälkeen lähdettiin takaisin hakemaan Student Cardeja, jotka sitten saikin vain jos oli jo saanut StudentIDn. Olihan meillä ne, mutta ne oli sähköpostissa, jonne pääsee netissä, jota varten tarvitsee Student Cardin. Onneksi paikalle soitettiin joku ihana nainen, joka etsi meille meidän StudentIDt ja auttoi täyttämään jonkin nettijutun, jolla saatiin tunnukset ja oikeus Student Cardiin. Kortit saatuamme päästiin myös kokemaan ensimmäinen kouluruokailu ja todettiin että tullaan syömään paljon ranskiksia tällä matkalla. Ei vielä olla kovinkaan monta ruokailua nähty, mutta tarkoitus olisi tehdä viikottaiset postaukset ihan vaan (koulu)ruuasta, koska se on täällä ihan erilaista kuin mitä Suomessa. Voisi selittää koko ruokalasysteemin sitten seuraavassa postauksessa.

Niiden tietokoneen johtojen etsiminen jatkui sitten tänään. Alettiin olla jo aika väsyneitä koko hommaan, koska ollaan käyty varmaan koko Coventryn keskusta läpi löytämättä yhtäkään tietokoneliikettä. Kävelyn määrästä kertoo varmaan se, että jo eilen mulla alkoi varpaankynsi vuotamaan verta ympäriinsä ravaamisen jälkeen. Vaan eipä löytynyt johtoja tälläkään reissulla.

Tavattiin neljältä Peter, joka ilmeisesti opettaa ja säätää muutenkin Industrial Designin puolella. Huippumukava tyyppi, joka on järjestellyt paljon meidän asioita jo kun oltiin vielä Suomessa. Se kyseli paljon Oamkista ja varmisteli että me oltiin saatu kaikki asiat järjestykseen täällä Coventryssä. Mainittiin sitten meidän johto-ongelmasta, jolloin Peter merkkasi meille karttaan pienen liikkeen, joka oli kuulemma sellainen että jos sieltä ei löydy apua, niin ei sitten mistään. Mainitsi se myös, että kyseisellä alueella on hakattu opiskelijoita muutama vuosi sitten... Hups! 

Peter vei meidät vielä kierrokselle design-puolelle eli Maurice Foss-, Bugatti- ja Graham Sutherland-rakennukset. Nähtiin kaikkea teollisesta suunnittelusta muotipuoleen ja erityisesti itse tykkäsin tuotesuunnittelun puolesta. Siellä tavattiin taas yksi huippukivalta vaikuttava opettaja, Tim (brittiläinen Kulju!).  Kun kerrottiin asuvamme Priory Hallissa, se totesi vain että "Well, good luck." Eli se varmaan kertoo tän talon maineesta jo aika paljon...

St. Michael's Cathedral

Peter puhui jo aiemmin että saataisiin mahdollisesti ottaa vielä joku pieni kurssi kahden nykyisen lisäksi, niin pitänee selvittää että olisiko sellainen mahdollista ottaa tuolta muotoilun puolelta... Oon haaveillut pakkausmuotoilun opiskelusta, mutta eikä tuotesuunnittelukaan paha olisi! 

No, kun koulukierros oli käyty, uskaltauduttiin Hannan kanssa suuntamaan sille mystiselle alueelle, joka oli onneksi helppo löytää. Varmaan opettajien pelottelutkin vaikutti siihen, että se alue oli oikeasti aika pelottava, mutta asiaa pahensi vielä kun edessä käveli mies huppu päässä ja se hakkasi siinä kävellessään seinää toisella kädellä. Onneksi löydettiin äkkiä todella kämäinen pikkuliike, joka oli täynnä ties mitä. Nainen tiskillä ymmärsi heti mitä haettiin ja saatiin viimein ne kauan kaivatut johdot! 

Nyt sitten ollaan taas kämpillä. Unohdin varmasti tuhat olennaista asiaa, mutta niistä ehtii kertoa myöhemminkin. Tästä tuli aika pitkä teksti, mutta piti saada kaikki parin päivän jutut pois päästä, kun on vaan odotellut että milloin niitä pääsee kirjoittelemaan tänne blogin puolelle. Huomenna pidetään löhöilypäivä ja kuvataan valokuvaustehtävä pois alta, kun perjantaina on taas tunnit. 

2 kommenttia:

  1. Ooo kuulostaa työläältä siellä!
    Saitte jo heti tuttavia, silloin puolet ongelmista on ratkaistu, kun on joku, jolta kysyä suomeksi. Tai siis no kai sitä englannillakin ymmärtäisi.

    JOKO OLETTE OPPINEET BRITTIAKSENTIN???

    Also lol Kimmeltie Oulu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ollaan niin urpon näköisiä, että yleensä joku neuvoo meitä ennen kuin ehditään edes kysyä. Britit on ihania, ne tulee neuvomaan aina kun näyttää edes vähän orvolta. Peter on paras, sillä on vastaus kaikkeen.

      EI VIELÄ. Hyvä jos on uskaltanut edes puhua. Komeella suomiaksentilla mennään.

      Poista